Puun takaa

Meillä suomalaisilla on lukuisia puuhun liittyviä arkikielen sanontoja, tässä muutamia:
Puulla päähän lyöty, mennä puihin, puusta pudonnut, päästä puusta pitkään, mennä perse edellä puuhun, puhua puuta heinää, haukkua väärää puuta, tulla puun takaa, olla näreissään, puun ja kuoren välissä, puilla paljailla, pystymetsästä, veistetty samasta puusta tai olla puusilmä, puupää tai puiseva.

Sanotaan ettei ole puutonta metsää, oksatonta puuta eikä kahta samanlaista puuta. Huonekaluissa haluamme kuitenkin jotain sellaista mitä ei ole – oksatonta puuta, tasaista syykuviota ja saman sävyistä pintaa. Kun tavoittelemme puulle luonnotonta asiaa väkisin, lyömme päämme Karjalan mäntyyn niin suunnittelussa, valmistuksessa, myynnissä kuin käytössäkin. Miksi sitten teemme näin ja mitä voisimme tehdä
toisin?

Ajatus homogeenisesta raaka-aineesta menee metsään. Puulla on oma sielu ja jokainen puu on erilainen: uniikki, tasainen tai epätasainen. Syykuvioinnin sääntönä on säännöllinen epäsäännöllisyys. Meille on kuitenkin opetettu, että puisessa esineessä laatu on sama kuin tasaisuus ja oksattomuus. Nuo määreet sopivat paremmin synteettisille materiaaleille niin kuin laminaatti tai muovi. Orgaaniselle puulle se on täysin
epätyypillinen olomuoto.

En puhu puuta heinää, jos sanon, että pystymme kyllä tekemään omassa mallistossani puusta esineitä, jotka ovat täysin tasaisia sekä syykuvioiltaan että sävyiltään ja täysin oksattomia. Mutta olemme tässä puun ja kuoren välissä, sillä tähän liittyy tiettyjä vastuullisuus ja hinnoittelu ongelmia. Siksi olemme valinneet toisen tien. Valikoimalla liian tarkkaan puita, hukkaprosentti on suuri ja hinnoittelu menee ihan puihin. Puusta
alkaa olla pulaa, varsinkin nyt kun maailman tammivarannot alkavat ehtyä. Tällä menolla olemme kohta kirjaimellisesti puilla paljailla. Ekologisesta näkökulmasta se on kestämätöntä ja siksi päin honkia. Siitä syystä olemme alkaneet viime aikoina valmistamaan tuotteitamme myös koivusta ja männystä.

Jotta pääsemme puusta pitkään, hyväksymme puisiin tuotteisiimme jonkin verran terveitä ja pieniä oksia, pieniä sävy eroja sekä syykuvioiden vaihteluita. Olemme määritelleet valmistajiemme kanssa rajat minkä sisällä liikutaan. Oleellinen osa tämän mallin onnistumisessa on ihminen — ei puusilmäinen sellainen. Vaan puuseppä, jolla on silmää ja kykyä valita materiaalit sekä sommitella ne yksilöllisesti, mutta tasapainoisesti tuotteeseen.

Jottemme menisi ihan hakoteille, olemme jatkuvasi vuorovaikutuksessa valmistajiemme kanssa ja haemme yhteistä linjaa toteutuksessa. Katsomme, että tällä tavalla toimien pystymme tarjoamaan vastuullisempia, kohtuuhintaisempia ja yksilöllisempiä tuotteita. Emme siis pidä noita puun luontaisia elementtejä kokonaan virheinä vaan enemmän koristeina, jotka ovat osa kunkin tuotteen designia. Kuten alussa mainitsin,
ei ole kahta samanlaista puuta, ei ole myöskään kahta samanlaista puista huonekalua. Kalusteemme ovat laadultaan ja ulkonäöltään samanlaisia, mutta ei samasta puusta veistettyjä.

Kesällä puu turpoaa ja talvella kutistuu, jolloin talvella siihen saattaa ilmestyä pieniä hiushalkeamia. Tästä ei kannata olla näreissään, sillä ne vaan kuuluvat tammen ominaisuuksiin. Helposti haukumme väärää puuta, kun kesällä puun turvotessa ne häviävät.

Tämä puuhun liittyvä filosofinen lähestymistapa ei ole tullut meille puun takaa, emmekä ole asian kanssa ihan pystymetsästä, sillä olemme toimineet näin aina. On ollut hienoa havaita, että aihe ei ole ihan puusta pudonnut, vaan asiasta on alettu käymään keskustelua muuallakin. Jopa ikoninen huonekalubrändi Artek on muuttanut toimintatapojaan tähän suuntaan ja ottanut valikoimiinsa tällä tavalla valmistettuja
tuotteita. Me suomalaiset voisimme olla edelläkävijöitä tässä uudessa tavassa toimia puun kanssa ja näyttää maailmalla esimerkkiä vastuullisesta ja yksilöllisestä suunnittelusta sekä valmistuksesta. Tuo hieman puiseva missio sopisi tälle puiselle kansalle hyvin.

 

TAPIO ANTTILA
Kirjoittaja on sisustusarkkitehti ja muotoilija SIO