Puuviesti Pääkirjoitus

Pääkirjoitus 4/2021

Raaka-aineiden rakettimainen hinnannousu aiheuttaa tällä hetkellä eniten haasteita puusepänteollisuudelle ja rakentamiselle, mutta myös muille tuotantoteollisuuden aloille. Lisäksi toimialaa haastaa raaka-aineiden saatavuus. Yhden arvion mukaan raaka-aineiden hinnat liikkuvat nyt korkeimmillaan lähes kymmeneen vuoteen. Käytännössä viimeisen puolen vuoden aikana hinnat ovat menneet selvästi ylöspäin, selkein muutos on ollut teräksessä ja puussa. Tutkijat arvelevat, että Suomessa sahatavaroiden hintojen nousu pysähtyy, mutta hinnat jäävät yhä korkeiksi. Positiivista tässä toki on se, että monet toimittajat ovat silti pystyneet turvaamaan asiakkaiden materiaalin saannin turvaten rakennushankkeiden etenemisen.

Koronan synnyttämän rakennusbuumin alta saattaa paljastua pysyvämpi innostus puurakentamiseen. Varsinkin, kun puurakentaminen on osa sekä ympäristöministeriön että hallituksen agendaa, jossa tavoitteena on puurakentamisen lisääminen ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Puun yksi merkittävimmistä eduista fossiilisiin raaka-aineisiin verrattuna on puun uusiutuvuus ja merkittävä hiilensidontakyky.

Tässä lehdessä katsastetaan kalusteteollisuuden tilannetta, sivutaan puurakentamista ja esitellään puurakentamisen innovaatioita. EU-maat ovat tavoittelemassa 80 prosentin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä vuoteen 2050 mennessä. Asiantuntijoiden mukaan se tarkoittaisi, että vähennämme uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä rakentamisessa ja korvaamme niitä kestävän kehityksen mukaisilla materiaaleilla. Puu voidaan luokitella sellaiseksi materiaaliksi. Rakenteiden lisäksi tavanomaisimpia käyttökohteita puutuotteille ovat, kuten tiedämme, ikkunat ja ovet, sisustus ja kalusteet.

Asuntomessuilla vuosia kiertäneenä voi vain todeta, että puu pitää pintansa. Puun käyttö rakennuksien sisällä on jopa kasvanut. Asuminen ja julkinen rakentaminen määräävät pitkälti puusepänteollisuuden elon, olon ja toimeentulon. Puu on jo vuosia vallannut vähitellen julkisen rakentamisen kohteita. Yhä useampi niistä rakennetaan puusta ja yhä vahvempaa on keskustelu puurakentamisen puolesta.

Olemme ajatelleet aina, että puutalojen tehdastuotanto olisi tätä päivää, kuitenkin tehdasmaisesti tuotettuja puutaloja on tehty jo 1890-luvun alussa Vera Hjeltin puusepäntehtaassa. Tästä lisää tässä lehdessä.

Puun saatavuudesta ja riittävyydestä on kiihkeästi keskusteltu aina. Tähän asti puuta on riittänyt yhä monipuolisempiin käyttötarkoituksiin. Mutta huolestuttaviakin piirteitä on. Vielä vuosikymmen sitten päätehakkuukohteina oli paljon ”luontaisesti” syntyneitä metsiä, mutta nyt hakataan metsiä, jotka on perustettu sotien jälkeen avohakkuille. On tietysti tähdätty maksimaaliseen puun kasvuun, mutta miten käy laadun? Löytyykö riittävän järeää tukkipuuta tilanteessa, jossa puuta kaadetaan myös entistä nuorempana? Ensimmäiset ongelmat puun laadussa todettiin jo 2013 Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksessa. Haetaanko laatupuuta yhä enemmän esimerkiksi Venäjältä? Siis Suomeen, jonka pitäisi olla puunkasvattamisen laatumaa?

Syksyisin terveisin

Tuula Uitto
Päätoimittaja


Edelliset pääkirjoitukset: