Yrittäjänä 10 vuotta, Puuviesti 30 vuotta

Kannan veressäni yrittäjäperintöä Etelä-Pohjanmaalta, kun lapsena sain sivusta seurata, kuinka isosetäni Uitot perustivat kauppaketjujaan Kokkolasta Helsinkiin. Vahvana veressäni elää myös maaseutu ja maatalousyrittäminen, onhan ensimmäinen työpaikkani Ukkini tilalla ”maatalouslomittajana” useana kesänä. Suomalaisen ruuan arvo ja lähiruuan merkitys on elämässäni vain kasvanut.

Kauppatyö alkoi 14-vuotiaana isosetieni Valintatalossa, mutta sitten kirjoittamisen maailma veikin jo mukanaan. Ainekirjoitus, urheilu ja historia ovat ainoat aineet, jossa voin sanoa pärjänneeni koulussa. Urheilijaa minusta ei tullut, vaikka jalkapallokentillä kului peräti 14 vuotta, historia on edelleen harrastukseni ja kirjoittamista olen kehittänyt eri opinahjoissa vuosien varrella. Töitä olen tehnyt Koiramme -lehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Sotkamo-lehdessä, jossa olin perustamassa ja tuottamassa matkailulehtiä.

Tänään 10 vuotta myöhemmin voin yrittäjänä sanoa, että melkoinen kokemusten kartta on piirtynyt näissäkin vuosissa. Aloitin alihankkijana asiakaslehtiä toimittaen, harppaus toimittajaksi Iisalmeen kolmeksi vuodeksi teki Pohjois-Savon ja savolaiset tutuksi.
Puusepänteollisuuden puolestapuhuja ja etenkin kirjoittaja minusta tuli 2013, sen myötä muutin Nastolaan. Aikamoinen kierros, Helsinki, Ylihärmä, Juva, Espoo, Sotkamo, Iisalmi ja Nastola. Työkenttäni on ollut aina koko Suomi. Ja töitä on riittänyt.
Nyt olen kirjoittanut puusepänteollisuuden puolesta jo yli viisi vuotta ja Jorma Laitisen perustama lehti täyttää ensi vuonna jo 30 vuotta. Olen ylpeän innostunut suomalaisesta puusepänteollisuudesta ja valmis tekemään töitä alan eteen omalta osaltani.

Kun on puolisona tehtailija, vapaa-aika kuluu myös tuotannollisissa tehtävissä aaltopahvia taivutellessa laatikon muotoon ja eri kokoihin. Autan tehtaassa siinä missä voin, olen ”apinakäsi” siellä, missä apukäsiä tarvitaan ja hoidan tarvittaessa, vaikka konttorin siivouksen. Ei voi sanoa, etten olisi monipuolinen töitä tehdessäni.

Kaiken työnteon keskellä vastapainona on ulkoilu, koirat, erämatkailu, lukeminen (historia ja uskonto) ja elokuvat. Onpa harrastuksiini kuulunut ratsastus ja metsästyskin. Niin isoa stressiä minulla ei ole ollut, etten sitä olisi metsälenkillä hiihtäen tai lenkkeillen saanut purettua. Aika on myös elämänmittaista opiskelua, sekin on menossa edelleen.

Matka jatkuu
Tuula Uitto

Tuula ja kamera