METSÄSTÄ KÄSIN – Näyttely Pro Puu -galleriassa Lahdessa 3.–30.10.2020

Suomalaisten monimuotoinen metsäsuhde tulkinnan alla muotoilijoiden yhteisnäyttelyssä. Näyttelyn teoksissa viisi eri alojen taitajaa herättää henkiin suomalaisen metsän eri aspekteja – valonheijastuksia, vuodenaikojan vaihteluita, metsänpohjan pienen pieniä kasveja, näreikön tiheyttä ja metsäkokemuksen muuttumista pelottavasta meditatiiviseksi kokemukseksi. Taitoliiton vuoden käsityötekniikaksi valittu vuoleminen näyttelee omaa rooliaan, kun viisi tekijää loivat oman, rajatun kokoisen installaationsa, joka liittyy heidän metsäsuhteeseensa ja metsässä tekemiseen.

Näyttelyssä on teoksia Koivisto Studion muotoilijoilta Susanna ja Tobias Feuerbacheriltä, puuseppämestari Antrei Hartikaiselta, taidekäsityöläinen Tarja Heikkilältä, taiteilija ja huonekalusuunnittelija Milla Vaahteralta sekä Ebonia Designin puusepiltä Ville ja Markku Tonttilalta.

Teoksissa tulee erinomaisesti esiin suomalaisten uniikki metsäsuhde ja kokemukset, jotka värittävät elämää vielä kaupungistumisen aikakaudellakin.

”Yllättävää, että lapsuuteni pelottava kuusikko on minulle aikuisena mieluisin metsätyyppi; sammaloitunut kuusimetsä, jossa paljasrunkoiset puut kasvavat tiheässä. Luonnossa kulkeminen
antaa minulle monin tavoin innoitusta työhöni. Puut, kannot, valon heijastukset ja erilaiset varjot ja jopa vaatimattomat risut tuovat minulle vahvoja esteettisiä kokemuksia”
taidekäsityöläinen Tarja Heikkilä kuvaa oman teoksensa taustoja.

Teoksissa otetaan kantaa myös luonnon tasapainon herkkyyteen ja ihmisen vaikutukseen luonnossa niin sen osana kuin muokkaajanakin.

”Haluan siirtää luonnon haavoittuvuutta, haurautta ja kauneutta omaan materiaaliini puuhun, tuomalla sen kiehtovimmat ominaisuudet niin rakenteellisesti kuin esteettisesti esiin”, kuvailee
teostaan puuseppämestari Antrei Hartikainen.

Yhteistyössä Taitoliiton kanssa toteutettava Metsästä käsin -näyttely esittelee suomalaisten suhdetta metsään, puuta materiaalina sekä metsää tilana – käsityön näkökulmaa unohtamatta.
Näyttely on ollut esillä kesällä Suomen käsityön museossa, alkusyksystä CraftCornerissa Helsingissä ja saapuu nyt Pro Puu -galleriaan Lahteen.


Näyttelyn tekijät

Antrei Hartikainen
Nousee niin kuin sieniä sateella -teos pohjautuu Antrei Hartikaisen aiemmin toteuttamiin FOSSUS veistoksiin, mutta nyt esiin tuleva kokonaisuus koostuu kookkaammista ja korkeammista veistoksista. Puuseppämestarina Hartikainen toteutti teoksen pääosin käsin veistämällä. Teosten muodot, mittakaava ja erilaiset pinnat syntyvät tutkimalla ihmisen, ilmaston ja luonnon muokkaamaa maisemaa eri vuodenaikoina eri etäisyyksiltä ja perspektiiveistä.

Puuseppämestari Antrei Hartikainen (s. 1991) on voittanut lukuisia palkintoja puunkäsittelyn mestarillisella käsittelyllä. Hänen teoksissaan yhdistyy eleganssi, käsillä tekemisen taito ja sensuaalinen materiaalin käsittely ja ne edustavat modernin pohjoismaisen muotoilun kärkeä. Hartikainen haluaa teoksillaan haastaa ja hämärtää jäykkää rajaa käyttöesineen ja taideteoksen välillä. Vuonna 2018 Vuoden nuoreksi muotoilijaksi valittu Hartikainen voitti vuonna 2019 Interior Design Magazinen Best of Year Honoree -palkinnon sekä Dezeen Awardsin Emerging Designer of the Year -nimityksen.
www.antreihartikainen.fi

Tarja Heikkilä
Alkumetsä -installaation lähtökohtana on Heikkilän muisto lapsuudenkodin lähellä sijainneesta kuusimetsästä, joka oli suhteellisen pienestä koostaan huolimatta niin pelottava, ettei sinne uskaltanut yksin astua. ”Alkumetsä-teos on muovautunut muistojeni, kädentaitojeni ja risun ominaisluonteen yhdistelmästä. Työskentelyprosessi on ollut hidas ja teoksen lopullinen muoto on
syntynyt prosessin aikana -– risu risulta, materiaalia kuunnellen ja kunnioittaen. Se on sadunomainen versio lapsuuteni metsästä. Korkean kuusikon keskellä on outo lintuhirviö, joka
symbolisoi metsään liittyviä todellisia ja kuvitteellisia vaaroja, salaisuuksia
”, Heikkilä kuvaa.

Vuosien varrella arkiset risut ovat muuttuneet taidekäsityöläinen Tarja Heikkilän (s. 1959) työssä arvokkaaksi raaka-aineeksi. Hänen työskentelynsä risujen parissa on jalostunut kolmeksi koivurisukirjaksi ja lukuisiksi näyttelyiksi ja työpajoiksi. Heikkilän mukaan risu materiaalina sopiikin hyvin aikaamme.
www.risusta.fi

Koivisto Studio: Susanna ja Tobias Feuerbacher
Metsän salat -teoksen inspiraatio syntyi valonheijastuksista metsässä ja metsämaisemasta eri perspektiiveistä. Näkymä ja valo muuttuvat, kun teosta katsoo eri suunnista. Selkeät linjat ja sile-
ät pinnat yhdistettynä luonnon muovaamaan rösöiseen pintaan luovat kiehtovan kontrastin.
”Teoksen kolmesta osasta syntyvä lähes sulkeutunut muoto kuvaa metsän salaperäisyyttä ja samalla suojaa, jonka se tarjoaa. Metsässä on hyvä olla”, Susanna ja Tobias Feuerbacher kuvaavat.

Muotoilija Susanna Feuerbacher (s. 1986) ja puuseppä-tuotemuotoilija Tobias Feuerbacher (s. 1987) perustivat Koivisto Studion vuonna 2017. Heti seuraavana vuonna heidän Valo & Varjo –
korumallistonsa voitti German Association of Arts and Craftsin myöntämän FORM 2018 -palkinnon. Koivisto-maatilalla Karkkilassa toimiva muotoilijapariskunta haluaa suunnitella tuotteita, joilla on pitkä käyttöikä ja siten rasittavat luontoa mahdollisimman vähän. Tuotannossaan he suosivat uusiutuvia materiaaleja. Ympäröivä maaseutu ja luonto tarjoaa heille loputtoman
inspiraation lähteen ja rauhan työskennellä.
www.koivistostudio.fi

Milla Vaahtera
Helsinkiläinen muotoilija ja taiteilija Milla Vaahtera tulkitsee teoksessaan metsän teemaa luomalla veistoksia lasista ja messingistä. Teoksen inspiraationa on metsäpohjan pieni kasvillisuus.
”Veistoksissa kuvitteelliset minikasvit ovatkin suuria ja ihmeellisiä. Sammaleet, pienet marjat ja kukat kasvavat suuriksi. Tällä lähestymistavalla tavoittelen sitä ihmetyksen kokemusta, minkä
pieni lapsi kokee metsässä. Haluan luoda saman kokemuksen uudestaan myös sen usein unohtaneelle aikuiselle. Installaatio koostuu viidestä teoksesta”,
Vaahtera avaa teostaan.

Taiteen maisteri Milla Vaahtera (s. 1981) tutkii työssään sekä kehonkuvaa ja seksuaalisuutta että luovan prosessin toteuttamista improvisaation ja vuorovaikutuksen kautta. Teosten messinkiosat
valmistuvat Vaahteran ja hänen hopeaseppä-äitinsä käsissä perinteisillä korusepän työtavoilla mittakaavaa muuttaen. Vaahtera haluaa elvyttää suomalaista lasitaidetraditiota ja tuoda siihen
jotakin uutta.
millavaahtera.com

Ebonia Design: Ville ja Markku Tonttila
Ebonia Designin Näreikkö -installaatio osoitti jo alkuvaiheessa vahvaa omaa tahtoa ja metsän vahvaa voimaa, kun materiaali ei halunnut taipua puuseppien tahtoon. Jokainen näre halusi säilyttää oman yksilöllisen luonteensa, joten niistä koostettiin yksi kokonaisuus, jossa ne yhdistyvät orgaanisten muotojen himmeliksi. ”Kuusennäreille ei ole harvennuspuuna mitään käyttöä, joten
päädyimme jalostamaan materiaalia omilla ehdoillamme käsityömenetelmin, kuorien ja puukolla veistäen
”, Ville ja Markku Tonttila kuvailevat.

Lahdessa toimiva Ebonia Design suhtautuu puuhun arvostavasti ja uteliaasti. Kuvanveistäjä-puuseppä Ville Tonttila ja hienopuuseppä Markku Tonttila kuvailevat puuta eläväksi materiaaliksi
myös kuoltuaan ja tämä tulee huomioida puuta työstäessä sen rakenteissa ja liitoksissa. Puu on haasteellinen, mutta osaajaansa palkitseva materiaali, jossa rungon yksilöllisyys on aistittavissa
vielä valmiissa esineessäkin. Markku Tonttila toimii myös puuseppien ja suunnittelijoiden ammatillista ja aatteellista yhteistyötä lujittavan Pro Puu ry:n puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana.
www.ebonia-design.fi

Teemu Keskijarja

Teemu Keskisarja: Metsäkeskustelua vaivaa historiattomuus ja väärä ymmärrys metsistä

Suomen metsäteollisuuden historiaa tutkinut historioitsija Teemu Keskisarja on pettynyt metsäkeskustelun historiattomuuteen. – Metsiä koskevassa keskustelussa metsät nähdään yhteiskunnan vihollisina, vaikka ne ovat tuottaneet niin paljon hyvää Suomelle. Koko Suomen integraatio kansainväliseen kauppaan ja globalisaation tapahtui sahatavaran viennin myötä. Metsät ovat ainoa kotimainen luonnonvara, jonka jalostus vei suomalaiset maailmalle.

– Metsäsektori on tuottanut kansakunnalle hyvää, jota on voitu verottaa ja sillä rahoittaa toimeentulo- ja asuntotuet, rakentaa koulut ja päiväkodit. Suurten ikäluokkien opiskelu ja asuntorahat otettiin metsistä, kodin rakentamiseen saatiin lainaa metsän vakuutta vastaan. Nämä ovat lähellä historiassa olleita asioita, jotka on nyt unohdettu.

Nykyinen metsäkeskustelu osoittaa, miten ihmisillä on väärä ymmärrys metsistä. – Esimerkiksi metsien nielukeskustelu on ihan väärillä urilla. Se että suomalainen metsä kasvaa reilusti enemmän kuin sitä hakataan, johtuu siitä, että meillä on satoja tuhansia pienmetsänomistajia, jotka hoitavat metsiään vastuullisesti.

-Paras tapa pelastaa maailman metsät on se, että niiden omistajalla on metsällä arvoa ja halu hoitaa ne hyvin. Jos joku istuttaa Saharaan miljardi puun tainta, sillä ei ole mitään merkitystä, jos joku ei omista ja hoida niitä.

Mielikuvat metsistä kaukana todellisuudesta

Keskisarja pitää vuonna 1925 hyväksyttyä Lex Pulkkista suomalaisen perhemetsätalouden pelastajana. Lain mukaan maita ostaneet puunjalostusyritykset joutuivat palauttamaan hankkimansa maat maatalous- ja asutustarkoituksiin. – Tällä lailla estettiin plantaasitalouden tulo Suomen metsiin. Pientiloille omalla pienelläkin metsällä oli suuri merkitys, siksi sitä hoidettiin sukupolvelta toiselle hyvin.

-Kyse ei ole vain vähäisestä metsätiedosta, vaan mielikuvista. Luullaan että Suomi hoitaa metsiään samoin kuin joku Brasilia Amazonin sademetsissä. Kaikki osapuolet selostavat metsäkeskustelussa omiaan ja lopputulos on sama kuin kristityn ja ateistin väittelyssä. Kun kyse on uskonnosta ja ideologiasta, mikään vasta-argumentti tai tiedonvälitys ei läpäise sitä.

EU:n päätöksentekoelimissä Keskisarja tunnistaa samaa asennetta ja tiedon puutetta. – Varsinkin tietoisuus havumetsistä on olematonta, kun sillä ei EU:n ympäristössä ole merkitystä. Suomesta on luotu kuva maasta, jossa villieläimet ja puut tapetaan sukupuuttoon.

– Kun mielikuva on niin kaukana todellisuudesta, sopii kysyä, mikä on mennyt pieleen, vaikka metsäteollisuudella on resursseja jakaa tietoa. Viesti ei ole mennyt lainkaan läpi. Saksalaiset tai muut keskieurooppalaiset ovat viimeisiä neuvomaan meitä, kun itse ovat tuhonneet metsänsä silloin, kun me jo ymmärsimme niiden uudistamisen merkityksen.

Puhuminen metsien uusista mahdollisuuksista ilmastomuutoksen torjunnassa voisi Keskisarjan mukaan lisätä ymmärrystä Suomen kestävää metsätaloutta kohtaan. – Liian vähän ylpeilemme sillä, miten hienoja juttuja esimerkiksi puurakentamisella voidaan tehdä. Osaamme rakentaa arkkitehtonisesi ja teknisesti upeita puutaloja, puusiltoja, meluesteitä sekä valmistaa muovia korvaavia tuotteita puusta, muistuttaa Keskisarja.

EU:n elvytysrahaa metsän jalostukseen

Vaikka Suomessa on korkeat palkkakustannukset sivukuluineen sekä korkea energiaverotus, ei Keskisarja pidä Suomea metsäteollisuuskielteisenä maana. Keskisarjalla on terveisiä sekä metsäteollisuudelle että hallitukselle. -Sopii kysyä, miksi valtio lisää yritysten rasitetta silloinkin, kun talous karahtaa kiville. Kun Suomella on nyt käytössään EU:n elvytysrahaa kolme miljardia euroa, eikö tätä tulisi käyttää uusiutuvia tuotteita valmistavan metsäsektorin kehittämiseen. Se tukisi myös ilmastotavoitteita.

– Ei tätä Suomen kolmen miljardin osuutta EU:n elvytyspaketista oteta toimeentulotuesta tai yliopistoilta. Sen maksumiehinä tulevat olemaan yritykset ja yksityinen sektori. Johtuukohan se siitä, että kaikki maan johtavat kansantalousmiehet ovat tehneet uransa julkisella sektorilla, mikä vääjäämättä vaikuttaa asenteisiin ja näkökulmiin.

Toisaalta yhteiskunta on vuosien saatossa verojen vastapainoksi tukenut metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä monin tavoin. – Teollisuudella on käytössään maailman mittakaavassa ainutlaatuinen Kiinan muuriin verrattavissa oleva metsäautotieverkosto ja yhteiskunta on kouluttanut alalle vuosikymmenien saatossa kymmeniä tuhansia ammattilaisia, muistuttaa Keskisarja.

-Kun teollisuus tekee päätöksiä tulevaisuuden näkymien pohjalta, niistä on nyt luettavissa aika pessimistisiä näkymiä. Tehtaiden lakkauttamispäätökset ovat huonoja viestejä myös nuorille, joita tarvittaisiin kouluttautumaan alalle, jotta puut saadaan tulevaisuudessakin pois metsistä ja jalostettua tuotteiksi.

Millä saadaan nuoret innostumaan metsäalan koulutukseen, ryhtymään motokuskeiksi, puutavaran kuljettajiksi, sahalle tai tehtaalle töihin, kysyy Keskisarja. – Kainuussa on valtava pula motokuskeista, joita tuodaan Suomeen nyt Puolasta keikkatöihin. En käsitä, että maakunnassa, josta lähdettiin aikanaan vähän yli kymmenvuotiaana pöllimettään, ei metsäala kiinnosta nuoria. Ei kai motokuskin homma voi olla paskempaa kuin taksin tai bussin ajaminen. Nykyaikaisen metsäkoneen lämpimästä ohjaamosta tulee mieleen tietokonepelien maailma.

Metsäteollisuus pidettävä Suomessa

Keskisarja lainaa oppi-isäänsä taloushistorioitsija Markku Kuismaa, jonka mukaan ”Suomi elää metsästä, metsässä ja on metsä. Matkapuhelinten valmistus oli ohikiitävä höpöjuttu”. – Toistaiseksi ainoa pitkä talouden kasvumme piirtyy lankuista, laudoista, parruista, sellusta ja paperista. Niillä 1800–1900-luvun Suomi edistyi viheliäisestä kehitysmaasta itsenäiseksi teollisuusmaaksi.

-Ei 1860-luvulla ollut mitään nälkävuosien elvytyspakettia, saati innovaatiostrategia tai digiloikkaa. Meillä oli metsät, kosket ja työvoimaa. Tuon ajan metsäpatruunat olivat itseoppineita uuden teollisuuden rakentajia. Vaikka koneita, pääomaa ja insinööriosaamista tuotiin Euroopasta, suomalaisten oma panos ja osaaminen puun hankinnasta, sen uittamisesta ja jalostuksesta metsäteollisuuden alkumetreillä oli ratkaisevaa.

Historioitsijana Keskisarja muistuttaa, että Suomen hyvinvointia on rakennettu viimeiset 200 vuotta metsistä saatavilla vientituloilla. – Kestävyysjuoksun ja mäkihypyn huono menestys on pientä sen rinnalla, jos lopetamme kokonaan sanomalehtipaperin valmistuksen Suomessa ja korvaamme sen Venäjän tuonnilla. Vaikka sitä on kuulemma tehty tähänkin asti, se on silti kuin hiekan tuontia Saharaan.

-Elämme maassa missä on maailman tehokkaimmin hoidetut metsät, suunnaton osaamisen kulttuuri metsurista paperimieheen ja vuorineuvoksiin asti. Paperitehtaiden koneissa on kiinni miljardeja, kansakunnalla on enemmän metsän tajua kuin millään muulla kansalla ja silti sanomalehti- ja aikakauslehtipaperin valmistus loppuu Suomessa. Voiko se mennä näin, kysyy Keskisarja.

Keskisarja pohtii, mitä tapahtuu maailman parhaiten organisoidulle paperinkeräysjärjestelmälle, joka mahdollistaa sen uusiokäytön. – Me olemme rakentaneet siistauslaitokset silloin, kun useimmissa maissa paperi joutui kaatopaikalle. Minä tilaan 20 paperilehteä perheeseen, enkä tukeakseni suomalaista journalismia, minkä taso on romahtanut. Koen paperilehden kokonaistuotteena, mikä perustuu koko metsänjalostuksen arvoketjun osaamiseen kannolta kuluttajalle. Lehden tilaajana koen tukevani metsäalan toimintaedellytyksiä ja pysymistä Suomessa. Tämä usko on nyt koetteilla.

Habitare 2020 siirtyy vuodelle 2021

Habitare siirtyy ja järjestetään seuraavan kerran syyskuussa 2021

Marraskuulle suunniteltu sisustus- ja designtapahtuma Habitare siirtyy toteutettavaksi ensi vuoden syyskuulle perinteiseen ajankohtaansa. Uudet päivämäärät ovat 15.-19.9.2021.  

Kulunut vuosi on mullistanut monien tapahtumajärjestäjien suunnitelmia, ja muotoilualan tapahtumat niin Suomessa kuin kansainvälisesti ovat muokanneet aikataulujaan.  Tälle vuodelle suunniteltu, alan johtava sisustus-, design- ja huonekalutapahtuma Habitare on päätetty siirtää ensi vuoden syyskuuhun. Uusi ajankohta on 15.-19.9.2021.  

Messukeskus teki siirtopäätöksen yhteistyössä tapahtuman näytteilleasettajien ja ohjelmakumppaneiden kanssa. 

“Korkeatasoisen Habitaren järjestäminen vaatii meiltä ja koko toimialalta paljon yhteistä valmisteluavarautumista ja suunnitteluaAlati muuttuvassa tilanteessa Habitaren siirtäminen ensi vuodelle tuttuun ajankohtaan syyskuulle, mahdollistaa laadukkaan ja kansainvälisen toteutuksen yhdessä koko toimialan kanssamyyntiryhmäpäällikkö Lumia Ankkuri Messukeskuksesta toteaa 

Viime kerralla Habitareen osallistui yli 58 000 sisustuksesta, muotoilusta ja asumisesta kiinnostunutta messukävijää ja alan ammattilaista. Habitaren näytteilleasettajien osallistuminen siirtyy automaattisesti uuteen ajankohtaan. Lipun ostaneille kävijöille lähetetään uusi lippu ennen ensi vuoden tapahtumaa. Lipun voi halutessaan käyttää myös muussa Messukeskuksen järjestämässä yleisötapahtumassa vuonna 2021. 


Lisätietoja: 

Habitare: tiedottajEva Kivirantaeva.kiviranta@messukeskus.com, p. 040-7756609 

Suomen suurin huonekalu-, muotoilu- ja sisustustapahtuma Habitare järjestetään Messukeskuksessa Helsingissä 15.-19.9.2021Habitare tarjoaa elämyksiä ja ideoita sisustamisesta sekä kodin ja tilojen toiminnallisuudesta ja visuaalisuudesta. Habitare tuo esiin uuden suunnittelijapolven ajatuksia ja töitä sekä herättää keskustelua. | www.habitare.fi | @HabitareFair | www.facebook.com/habitare | #habitare2020 

Syyssahaus Pro Puulla 11.9.2020

Syyssahaus Pro Puulla 11.9.2020 klo 10 alkaen

Pro Puun perinteinen Kevätpäivän sahaus-tapahtuma siirtyi kevään epidemian vuoksi syyskuulle. Sahaustapahtuma on työnäytös marginaalipuun jalostumisesta sahatavaraksi ja puuseppien tarvepuuksi.

Varsinaisen sahauksen lisäksi tapahtumassa ja Pro Puu-gallerian näyttelyssä jaetaan tietoa puun kaadosta, taapeloinnista ja kuivauksesta. Mallitaapelit ovat jo tutuksi tullut maamerkki Pro Puu -keskuksen päädyssä.

Pro Puu -yhdistys merkitsee eri omistajien lankut ja ylläpitää varastokirjanpitoa puista. Varaston kierto on 2-3 vuotta. Kuivumisaikaan vaikuttavat puulaji, sahatavaran paksuus sekä sääolosuhteet. Sahaus toteutetaan kenttävannesahalla yhteistyössä AAA-Sahakone –yrityksen kanssa.

Sahauksessa kiinnitetään erityistä huomiota puun laatutekijöihin puusepän työn kannalta. Asiakkaan sahaukseen toimittamista tukeista voidaan kuivauksen jälkeen tehdä tilauksesta vaikkapa kodin kalusteita. Näin pihapuu jatkaa elämäänsä jalostetussa muodossa vielä kaatamisensakin jälkeen.

Sahaustapahtuma on avoin yleisölle ja toimii samalla oppimistilanteena alan opiskelijoille.
Lisätietoa puun kaadosta, sahauksesta, taapeloinnista ja kuivauksesta puuproffa.fi.

Tervetuloa paikan päälle Pro Puuhun!


Pro Puu- yhdistys toteuttaa alkaneen vuoden aikana viestintäsisältöä osana Ympäristöministeriön puunkäytön edistämisohjelmaa ministeriön myöntämällä rahoituksella. Tällä hankkeella yhdistys haluaa edelleen edistää kotimaisen puulajiston asiantuntevaa ja laajaa käyttöä rakentamisessa, kalustamisessa, sisustamisessa ja piha- ja ympäristörakentamisessa.


Lisätietoja antaa

Markku Tonttila /Pro Puu ry
puh. 0400 770 345, info@propuu.fi
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Pro Puu – keskus / Galleria – Myymälä – Liitosten Arkki
Satamakatu 2 A / 15140 Lahti
puh. 050 321 2667 / galleria@propuu.fi
www.propuu.fi

Pro Puu -keskus on avoinna
ma-pe 10-17, la 10-14
Tervetuloa!

Pukkeja vanerista – Pro Puu -galleriassa 8.-30.7.2020

Varasin galleria tilan jotta voisin hetken olla irti arkisesta tekemisestä. Yrittäjänä toimimisessa tärkeintä on aina asiakkaiden palveleminen ja aikaa omien ideoiden toteuttamiseen jää vähän. Yrittäminen pakottaa myös kaikessa tekemisessä huomiomaan kaupalliset näkökulmat. On hiottava laatua ja hintaa. Yritettävä löytää kuluttajaa miellyttävä muotoilu ja materiaalit ym.

Vastapainoksi halusin tehdä jotain nikkaroinnin hengessä. Tämä toteutui niin että töissä leikkasin kappaleet irti vanerista vesileikkurilla, mutta vein ne aina kotiini ja hion, maalasin ja kasasin niitä terassilla tai sateen sattuessa olohuoneessa. Tarkkailin eri versiota asettelemalla niitä kotiini. Nikkarointi on minusta kivaa ja tahtoisin sen säilyvän ja löytävän paikkansa jokaisen ihmisen arjessa. Jatkossa varmasti suunnittelen enemmänkin nikkaroijille sopivia tuotteita. Eli tämän näyttelyn avulla löysin uuden kiinnostavan alueen joskus raskaaltakin tuntuvan yrittämisen rinnalle.

Näyttelyn tarkoitus on ollut kehittää vanerilevystä valmistettavia pukkeja jotka nikkaritaitoinen henkilö voi itse tehdä. Tarvitaan vain pora, kuviosaha ja hiomapaperia. Pukkeja on kaksi eri mallia: Pakkipukki jossa voi säilyttää työkaluja tai askartelutarvikkeita. Ja pöytäpukki voidaan asentaa sekä pienen pyöreän pöydän jalustaksi että pitkän suorakaiteen muotoisen kannen jalustaksi.


Hienopuuseppä Heikki Saastamoinen

s.1962. Heinolassa
Puusepänalan yrittäjä vuodesta 1991

Hienopuuseppä Heikki Saastamoinen syntyi Heinolassa, vilkkaassa metsäteollisuuskaupungissa, jossa tukit uivat tehtaille. Hän viehättyi varhain vanerista raaka-aineena, johtuen sen monipuolisista ominaisuuksista. Uransa alusta 1980-luvulta lähtien hän on työskennellyt maineikkaiden suunnittelijoiden kanssa yhdistäen suunnittelun ja laadukkaat tuotantomenetelmät.


Näyttelyaika: 8.-30.7.2020
Avoinna: ma-pe 10-17, la 10-14
@Pro Puu-galleria, Satamakatu 2 A, Lahti

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Pro Puu – keskus / Galleria – Myymälä – Liitosten Arkki
Satamakatu 2 A / 15140 Lahti
puh. 050 321 2667 / galleria@propuu.fi
www.propuu.fi

Pro Puu -keskus on avoinna
ma-pe 10-17, la 10-14
Tervetuloa!