Puusepän koulutukseen hakeutuvat nykyajan kädentaitajat ja moniosaajat

Opiskelijat vas. oikealle Aleksi Saari, Jukka-Pekka Lailukoski, Eemil Rahikainen, Mikael Tammela ja Mauno Nokkala

Puusepän koulutukseen hakeutuvat nykyajan kädentaitajat ja moniosaajat

Käsillä tekemisen halu ja oman yrityksen perustamisen mahdollisuus tuo opiskelijoita Puuartesaani koulutukseen.
– Hakeuduimme puualan kouluun mielenkiinnosta käsitöihin ja halusta luoda omilla käsillä, kertovat Mauno Nokkala, Aleksi Saari ja Mikael Tammela IKATAn puuartesaani linjalta. Metallipuolen koulussa syntyi ajatus yrityksen perustamisesta ja ajatuksen kypsyessä metalliopintojen aikana kaverukset alkoivat pohtimaan, mitä muuta he voisivat metallin lisäksi tehdä.
– Olimme kuulleet hyvää viereisestä puuosastosta, sekä sen opettajista ja halusimme laajentaa osaamistamme sekä säilyttää mahdollisuuden käyttää koulun resursseja yrityksen perustamisen apuna, nuoret miehet selventävät.
Oli onni, että he pystyivät jatkamaan koulussa opiskelua, koska halu tehdä, oppia ja luoda uutta materiaalista riippumatta, oli mahdollista molempien osastojen osaavien opettajien kanssa. Lisäksi koulun yleinen luova ilmapiiri kannusti tähän.

Eemil Rahikaisen toi puusepänkoulutukseen se, että hän halusi haastaa itsensä. Lisäksi hänellä tykkää tehdä käsillään.
– On palkitsevaa nähdä oman käden jälki. Ala myös tukee aiempaa rakennusalan taustaani ja toiveena olisikin näiden kahden yhdistäminen tulevaisuudessa, Eemil Rahikainen suunnittelee. Opiskeluni aikana hän on oppinut luottamaan enemmän itseensä ja taitoihinsa.

Jukka-Pekka Lailukoskella ei ollut vaihtoehtoja ammatinvalintaan, sillä puu kiinnosti eniten.
– Tällä alalla on kohtuu rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Mielikuvituksen avulla voi luoda vahvoja maailmoita, Lailukoski maalailee.
– On hyvin rakentavaa tuoda toteen jotain oma visioilla. Lisäksi semmoinen seikka palkitsee, että tuotteen saa valmistaa, ellei jopa suunnitella ja ideoida itse, hän jatkaa. Siinä saa tavallaan muovata mielikuvat todeksi. Jukka-Pekka Lailukosken mielestä tekijä antaa aina jotakin itsestään luovuttaessaan tekemänsä esineen eteenpäin.
– Se on myös nöyryyttä opettava kokemus, jolloin omat kyvyt tulevat testiin aina kun saat maaliin jonkin projektin ja sen -aikuisten oikeasti- pitää täyttää sekä asiakkaan että omat kriteerit, hän painottaa. IKATAssa omalla työhuoneella opiskelija vastaa itse asioistaan ja saa valita pääsääntöisesti työaikansa itse.
– Töissä voi käydä vaikka keskellä yötä ja työtä voi tehdä pääsääntöisesti myös yksin.

Miksi puusepäksi?

Laskevan auringon alalle opiskelemaan tulleilta tulevilta puusepiltä/puuseppäartesaaneilta ei sanat lopu, kun heiltä kysyy miksi puusepäksi?

-Voi tehdä käsityönä montaa asiaa. Voit päättää millä mallilla menet. Markkinayleisön kasvaessa sosiaalisessa mediassa kohderyhmän tavoittaa periaatteessa maailmanlaajuisesti, he sanovat.

Puusta puhuessaan miehet heittäytyvät runollisiksi:
”Puun kanssa työskentely on parhaimmillaan, kun löytää hienon puunpalasen, josta höylätessä tai hioessa löytyy upeaa kuviota tai loistavaa loimua. Ihmetys on tietysti katsojan silmässä, mutta kiinnostus puuta kohtaan tälle alalle on nimenomaan ajanutkin. Ajatus siitä, että ne helmet, jotka puun sisältä löytyvät ja joista olet loihtinut esineitä, vaikka kulhoja, tai pöydänkansia, kaappeja jäävät ilahduttamaan myös tulevaisuudessa. Hyvin tehty ja suunniteltu tuote kestää ajan hammasta ja jää parhaimmillaan ilahduttamaan muita, tekijänsä jo vaivuttua unohduksiin. Puu materiaalina on luonnostaan silmälle miellyttävää, lämpimän tuntuista, luonnonläheistä. Puun muovaaminen on usein vaativaa mutta todella palkitsevaa. Se on myös ekologista. Materiaalia on runsaasti, sillä esineitä voi tehdä esimerkiksi paikallisesta puusta, vaikka pihapuista, joilla on oikea historia.”
– Ja, jos ei homma onnistu, voi työnsä työntää vannesahasta läpi ja polttaa takassa, sillä puusepän on hankala syödä susiaan, he nauravat lopuksi.

Kuva ja teksti: IKATA.