Aine

Atomistahan se kaikki lähtee. Sitten tulee toinen atomi ja toinen… alkaa syntyä yhdistelmiä ja erilaisia toteutumia. Lopulta erinäisten seikkailujen jälkeen päädytään keskusteluun puun laadusta tai tekijöiden moraalista, rahan mahdista ja muista elämän ja kuoleman kysymyksistä. Tämän kaiken aineksen keskellä tallaamme polkuamme, löydämme tai emme.

Minä löysin puun sisältä höpöttävän äijän. Sinänsä ihmeellistä, että tarina vaan jatkuu, vaikka prosessi on aina lähes sama. Lankku hakalasta, katkaisu, höyläys, sahaus, sommittelut, liitokset, liimaukset, hionnat, pinnat – mutta se lankku ei ole koskaan samanlainen. Se on elossa pitävä voima. Teollisesti ajatellen se on ongelma. Ja ongelmat synnyttävät ajatuksia ja uutta. Kehitystäkö? Kyllähän se on nähty, että vanhat ikkunanpokat kestävät ja kestävät, kun uudemmasta aineksesta valmistetut happanevat käsiin. Metsistä täytyy saada kaikki teho irti ja aines on sitten sen näköistäkin, että liitoksen voi tehdä ihan, miten sattuu, ja silti se saadaan liitettyä puun painuessa kasaan. Tuo onkin tärkeä asia ammattitaidollisesti. Tammeen kun täräyttää liitoksen, niin onhan sen oltava justiinsa ja koivukin sinnepäin, mutta leppä alkaa olla jo anteeksiantavaa, saatikka sitten energiametsän mänty. Sinnekö se suomalainen takuuvarma ammattitaito eksyi, energiametsään synkkään.

Ammattitaitoa löytyy, kun etsii, mutta liikaa on liikenteessä kaikennäköistä viheltäjää, joka ei ammattiylpeyttä tunne, tai on antanut periksi. Into katosi yrittäjyyden kirjanpitoihin ja nopeisiin ratkaisuihin. Nopea raha on kuin huume, joka lyhentää elinaikaa. Kyllähän suurin omaisuutemme on oman ammattimme arvostaminen ja siitä syntyvä kulttuurin kehittyminen. Tulipahan mieleeni käynti ”tervetuloa yläasteelle” tilaisuudessa, kun siellä pidettiin puolen tunnin palopuhe (koko tilaisuus alle kaksi tuntia) urheiluharrastuksen mahdollistamisesta koulunkäynnin yhteydessä. Miksei samaa puhetta pidetä kulttuurin puolesta. Miksei mahdollisteta puutyötuntien lisäämistä. Tehtäisiin muutakin kuin toholla poltettuja puupalikoita. Ja sitten, kun on peruskoulut käyty ja päästään puuseppäkouluun niin ollaankin jo vanhoja tekijöitä. Ja tämähän vaatii sitten opettaja-ainekselta laatua. Kaiken maailman henkilökohtaisia opetussuunnitelmia opetushallitus vaatii sotkemaan itse asian opettamista, kun jokaisella pitää olla kaikki maailman mahdollisuudet. Onkohan määrä korvannut laadun?

On mahtavaa kohdata ajattelevia kollegoja, jotka pitävät yritystoimintaa toissijaisena itsestäänselvyytenä ja laatu kulkee edellä. Kulttuuri luo tekoja. Teot luovat kulttuurin. Meidän on tehtävä tekoja.
Onko se ideologia, kun teemme parhaamme?

Puu elää. ELÄKÖÖN!

Ari Maastovaara - Hienopuuseppä

Hienopuuseppä Ari Maastovaara